Olin hiljan työmatkalla eräässä suomalaisessa pienemmässä maakuntakaupungissa. Saunassa sitten tuli taas kuultua yksi tarina asuntosijoittamisesta. Kuulemma nyt on ollut hyvä ostella polkuhinnoissa olevia muuttotappiokunnan alueella sijaitsevia asuntoja vuokrausmielessä. Pena (nimi muutettu) oli ostanut viisi asuntoa noin 15 000 - 20 000 euron kappalehintaan. Hyvien rahojen tienaaminen näillä ja asuntojen hinnan kuittauskin tapahtuu kohtuu lyhyessä ajassa (kuulemma).
En ole ikinä ymmärtänyt tätä suomalaisten fiksaatiota seinien omistamiseen. Minulla on jo työ, joten miksi haluaisin itselleni toisen työn puoliammattimaisena vuokranantajana? Iso työ ostaa asunnot, rempata niitä, hankkia vuokralaiset, ylläpitää vuokrasuhteita, ylläpitää asuntojen kuntoa, osallistua taloyhtiön kokouksiin ja setviä ongelmatilanteita.Lienee myös jokin hyvä syy hintojen romahdukseen kuten se, että paikkakunnalta lähtee työt ja ihmiset.
Uskon kyllä, että saat aikanaan omasi sieltä takaisin ja mahdollisesti jotain voittoakin, mutta jos Pena laittaisi tuon ylimääräisen 75 000 euroa johonkin ETF maailmarahastoon ja saisi 7 %:n keskimääräistä vuosituotta, olisi hänellä 215 000 euroa kahdenkymmenen vuoden päästä ilman mitään kakkostyökuvioita. Kakkostyön sijaan voi yritteliäs ihminen keskittyä siihen omaan uraansa ja saada sieltä lisää pätäkkää, jos haluaa vain työtä paiskia. Itse valitsen antaa pääoman tehdä työnsä. En tähän saunakeskusteluun ottanut osaa, kun ei se nyt sentään ihan aivokuollutta toimintaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti